30.10.2014

AJATUKSIA

Vaikka en yleensä pahemmin syvällisempiä asioita tänne blogin puolelle kirjoittele, koska haluan pitää tämän leppoisana arjen vastapainona, "pakopaikkana" muodin ja pinnallisuuden maailmaan, niin tällä kertaa ajattelin tehdä poikkeuksen ja höpötellä hieman painavampiakin ajatuksia.
Ajattelin aina, että opiskelu yliopistossa on mulle se oikea juttu, koska siellä saa - ja pitää - olla itsenäinen ja huolehtia itse opinnoistaan. Se sopiikin mulle vallan mainiosti. Kuitenkin mussa asuu pieni perfektionisti (monet tutut varmaan poistaisi ton 'pieni'-sanan tosta edestä) ja otan tosi helposti stressiä asioista. Pieni stressi ja paine tietysti saattaa vaikka auttaa pärjäämään paremminkin, mutta kun yöunet lähtee ja stressi vaikuttaa myös fyysisesti, alkaa siitä olla jo enemmän haittaa kuin hyötyä. Oon vaan aina tottunut pärjäämään paremmin kuin hyvin ja jos asiat ei aina menekkään niin kuin haluaisi, tuntuu se suorastaan maailmanlopulta.
Esimerkiksi en ole lukiossa ja sen jälkeen pitänyt itseäni kovinkaan hyvänä matikassa. Kuitenkin nyt kauppiksessa opiskellessa kaksi kolmesta pakollisesta kurssista on mennyt hyvin, suorastaan loistavasti. Esimerkkinä edellisen periodin tilaston tentti, josta sain aivan täydet pisteet. Kuitenkin tämä kolmas, nyt alkanut kurssi tuntuu takkuilevan jo alussa tosi paljon, ja tähän kun vielä lisää muiden kurssien jutut, työt ja oman perfektionisti -luonteen, on soppa valmis. Koko syksy tuntuu kaatuvan päälle kun liiallinen stressi yhdestä asiasta ottaa vallan ja tarttuu samalla tahdilla ja voimalla muihinkin asioihin ja elämänalueisiin. Se toimikin kimmokkeena tämän postauksen kirjoittamiselle, mutta keksin kyllä sen stressin aina itselle jostain. Taatusti tämä heijastuu myös blogiinkin jollain tasolla.

loppulokakuu
loppulokakuu2

Olenkin nyt tunnistettuani tämän piirteen itsessäni koittanut muuttaa omaa ajattelumaailmaa, täydellisyyteen pyrkimistä ja yrittänyt päästä eroon turhasta stressaamisesta ja asioiden liiallisesta analysoinnista. Vielä en ole päässyt kauhean pitkälle, mutta hiljaa hyvä tulee. Onneksi vanhemmat muistuttaa aina jos näyttää siltä että otsassa alkaa näkyä liikaa ryppyjä ja myös eräältä ihanan positiivisen elämänasenteen omaavalta ystävältä on hyvä ottaa mallia!
Tuntuu suorastaan hurjalta kirjottaa tänne näinkin avoimesti, mutta joskus se voi tehdä ihan hyvää pukea ajatuksiaan sanoiksi ja myös avaa teille lukijoille hiukan enemmän millainen ihminen täällä ruudun takana oikeen kirjottelee :) Kuvituksena muuten joitakin puhelimeen tallentuneita kuvia viime viikonlopulta!

1 kommentti:

  1. Kiva että kirjottelet välillä vähän syvemmin, saa heti bloggaajasta paljon aidomman kuvan :-) ois kiva jos kirjoittaisit vähän useamminkin tällasia!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!♥
Thank you for your comment!♥